En ole mikään viherpipertäjä tai muutenkaan erityisen luomu. Kierrätys ei pahemmin kiinnosta ja myönnän etten ole koskaan miettinyt onko mun pesuaine mahdollisimman ekologista. Rakastan pitkiä suihkuja ja käytän astianpesukonetta. Mahdollisimman ison autonkin ostaisin, jos siihen vaan olisi varaa. Olen siis niin kaukana vihreästä kuin olla ja voi. Olen tavallinen perheen äiti, joka ostaa välillä kaupasta sitä halvinta, jos ei muuhun ole sillä hetkellä varaa. Samalla olen wannabe- niin sanotun- oikean ja puhtaan ruoan kannattaja, siihen tutustuja ja sen käytön opettelija.
Kirjoitan blogissani ainakin angiogeneettisistä dieetistä, alakarppauksesta sekä kaikista muista mahdollisista ruokavalioista ja ruokavaliovaihtoehdoista, joihin matkallani törmään. Idean ja motivaation tutkimuksiini ja kokeiluihin olen saanut siitä, että perheessä on ollut useampia syöpätapauksia ja minulla on pieniä lapsia, joiden toivoisin oppivan mahdollisimman hyvät tavat syödä, pöytätavoista viis, jos vaan sisältö on kunnossa. Jos ruokavalion avulla voi parantaa mahdollisuuksia terveempään elämään, niin olen valmis koittamaan. Tavoitteeni on, että ruoka olisi mahdollisimman terveyttä edistävää, mahdollisimman yksinkertaista ja mahdollisimman maukasta ja tietenkin mahdollisimman edullista. Hyvä ja halpa ei aina tule samassa paketissa vai tuleeko?  Mukana on resepetejä ja muuten vaan lätinää sekä mielipiteitä, mitkä ei välttämättä ole oikeassa. Blogin nimi tulee siitä, että uskon vanhan kansan olleen monessakin asiassa oikeassa, mitä ruokaan tulee.